Paskaa tapahtuu! Ja toki jotain hyvääkin...

Jaahas taas olisi aika päivitellä kuulumisia täältä päiväntasaajalta. Nyt on Kenian intensiivi-viikko loppusuoralla ja ihan hyvinhän se on mennyt. Viime sunnuntaina saavuttiin ja matka tänne Keniaan oli kyllä taas sellainenkin kokemus! Tuntuu että aina IHSU:n kuskimme kanssa sattuu ja tapahtuu! Olemme ristineet hänet ”tundis muniksi” (tuntisi mut). Tämä johtuu siitä, että kuski nappasi tuon lausahduksen jostain keskustelustamme ja onkin sitten toistanut sitä siitä asti. Tundis mun on paras, hänen näkemisestään tulee aina niin hyvälle tuulelle!

Tundis Mun <3 :D

Sunnuntaina saimme tosiaan tavaramme kasattua ja odottelimme vähän haikein mielin kyytiämme Keniaan. Kaikista tuntui niin harmilliselta lähteä, koska kaikki oli niin auki, eikä tiedetty tullaanko Ugandaan takaisin enää koskaan. Kohtahan se tundis mun sieltä kurvasikin IHSU:n pätkäbussilla ja siitäkös riemu repesi. Auto oli aivan täynnä väkeä??? Mihin me mahduttaisiin tai meidän kaikki kamat, jotka tuntui kummasti tuplaantuneen kolmessa viikossa??? Tässä pikkubussissa ei siis ole kuin aivan pikkuruinen tavaratila, joka ei tilannetta paljon lohduttanut. Mutta sopu sijaa antaa, tavarat lastattiin bussin takaosaan noin kattoon asti ja sitten lapattiin ihmiset sisään niin kuin vain parhaiten mahtui. Tuskallisen kuuma ja kankkuja kivistävä matka alkoi, mutta ei voitu muuta kuin nauraa, niin koomillinen koko tilanne oli. Red Chillin kuoppaisesta African Massage -mäestä selvittiin ja suunta otettiin kohti Keniaa. Matka sujui yllättävän hyvin ja rajalla piti taas täytellä monenmoista lomaketta ja ostaa uusi 50 dollarin viisumi. Mutta Kenian puolella alkoivat ongelmat. Ensinnäkin ilta ehti jo pimetä, kun meidät pysäytti poliisi. Poliisi tuli tarkistamaan myös auton sisäosan ja voitteko kuvitella, tässä hälläväliä-maassa sakotti siitä, että meillä ei ollut turvavöitä! Jos ne olisi ylipäätäänkään toimineet, ei meille kaikille olisi edes riittänyt turvavöitä, kun perssiitä oli enemmän kuin penkkejä. En ole varma oliko kaveri korruptiopoliisi vai saiko tundis mun tuntuvat sakot, mutta matka jatkui. Seuraava etappi oli sitten pikkukylä Luanda, johon bussi jätätti meidät jälleen. Ei siinä sinänsä mitään, me odoteltiin turvallisesti sisällä ja miehet menivät sauhuavaa jäähdytintä ihmettelemään, mutta pimeys toi oman jännityslisänsä. Asiaa ei myöskään auttanut yhtään se, että suomen opettajamme kommentoi juuri tässä kylässä olevan sellaisia huumeita, jotka tuhoavat aivot aivan kokonaan! :D Auto saatiin muutamalla kenguruhypyllä liikkeelle ainakin sen verran, että pystyttiin matelemaan kävelyvauhtia viimeiset 2 kilometriä Kisumuun Masenon yliopistolle. Siellä sitten jouduimme vaihtamaan bussia kaikkine kamoinemme! Vielä viimeiset kilometrit ja sitten pääsimme perille syömään opettajien hienosto-hotellille! Matkalla oltiin jo ehditty kuvittelemaan kämäiset riisikakkumme muun muassa juustotomaatti ruisleiviksi ja joulutortuiksi. Kun ruokailu oli ohi, matka jatkui kohti meidän läävää, josta on löytynyt taas luteita ja ikkunoista vetää niin, että tuli flunssa. 

IHSU:n auto ja taas mennään

Uskomattomia tilaihmeitä nämä Afrikan autot - ja tällä kyydillä mentiin 12 tuntia Keniaan

Intensiivi-viikko on sujunut kutakuinkin niin, että aamut ja aamupäivät ollaan oltu kuuntelemassa vierailevia luennoitsijat niin Suomesta, Ugandasta kuin Keniastakin. Ollaan kuultu muun muassa Itselääkinnästä Ugandassa, Kenian ja Ugandan terveysalan koulutuksista sekä miesten merkityksestä lasten terveyteen Ugandan slummialueilla. Tällä viidennellä Hadcon järjestämällä konferenssilla meidän piti myös pitää esityksiä suomalaisesta opiskelusta ja opiskelijaelämästä, sillä mukana oli opiskelijoita, jotka ovat lähdössä vuorostaan vaihtoon Suomeen. Pitkät päivät alkoivat aina rukouksella ja kaikki mahdolliset erilaiset ablodienantamis-tavat tulivat kyllä tutuiksi. Torstaina kävimme Kisumun museossa ja viikko huipentui perjantaina vierailuun Obaman ”isoäidin” luona sekä illan päätösjuhlaan, jossa meille tarjottiin illallinen ja paaljon tanssia… 

Kuvaa luennolta - Veery intresting

 

Suomalainen opettaja opettaaa oikeaa käsienpesu tekniikkaa - kaikki oli ihan innolla ja ihmeissään mukana

Osa pitää esitystä suomalaisesta opiskelija elämästä - osa nukkuu

Kävimme katsomassa Barack Obaman melkein isoäitiä - Selvitimme asiaa myöhemmin netistä ja hän oli siis Sarah Obama, Obaman isoisän kolmas vaimo, mutta kuitenkin Obama kutsuu häntä Granny Sarahiksi

Täällä kuljetaan tämmösillä hupaisilla TukTukeilla :D

Kuvaa Kenian kämpiltä

Ihana Prinsessa vessa <3

Oma keittiö - Saamme laittaa itse ruokaa - Ihanaa :)

Viikon aikana meille myös selvisi kohtalomme jatkon suhteen. Jäisimme nyt vielä kolmeksi lisäviikoksi Keniaan harjoitteluihin ja sitten saisimme palata takaisin Ugandaan ja viettää viimeisen kuukauden siellä. Näin nopealla katsauksella Kisumu ei vaikuta yhtään niin kivalta paikalta kuin Kampala. Tämä on ihan oikeasti kaupunki, ihmiset eivät ole ollenkaan niin iloisia ja ystävällisiä kuin Ugandassa, kaupat menee öiksi kiinni (siis jo joskus seittemän aikaan, voitteko kuvitella?) ja ei muutekaan ole tullut niin vahvaa Afrikan fiilistä kuin Ugandan puolella. Positiivista on kuitenkin se, että päästään täällä safarille Masai Maralle. Sitä odotan jo nyt innolla! 

Ei mulla sitten muuta ku että god nous = jumalan nenä!