Vielä viimeiset ajatukset vaihdon jäljiltä

Kolmen kuukauden vaihto Afrikassa on nyt todellisesti takanapäin. Olen kotiutunut takaisin Suomeen kohtalaisen hyvin. Odotin suurempaa kulttuurishokkia, mutta loppujen lopuksi sitä ei ole kuulunut eikä näkynyt. Afrikka teki kuitenkin suuren vaikutuksen ja jätti jälkeensä suunnattoman haikeuden tuota uskomattoman kaunista, monipuolista ja toisaalta monien ristiriitaisuuksien maata kohtaan. 

Pystyn edelleen palaamaan ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun istuimme lentokoneessa jännittyneinä ja innoissamme seuraten näytöltä reittiä kohti Ugandaa. Kun nyt ajattelen noita yhteisen matkamme ensimmäisiä hetkiä, nousee kasvoilleni väkisinkin leveä virnistys. Meillä oli ollut orientaatiot ja matkaan oli valmistauduttu enemmän ja vähemmän jo puoli vuotta, mutta silti kellään meistä ei ollut minkään näköistä aavistusta siitä mitä tuleman pitää. Oman lisänsä jännitykseen toi myös se, että matkaseura ei ollut entuudestaan tuttua. Päässä pyöri niin monta ajatusta siitä, mikä meitä oikein odottaa, tulemmeko yhdessä toimeen ja mitä jos jotain vaikka sattuukin. 

Nopeasti saimme kuitenkin huomata, että kaikki orientaatioiden ”pelottelu” ja oma stressaaminen oli suurimmaksi osaksi ollut turhaa. Meitä varoiteltiin orientaatioissa muun muassa sairauksista, ryöstöistä, pimeällä liikkumisesta, väkijoukkojen välttelemisestä, ruoan ja veden epäpuhtaudesta, holtittomasta liikenteestä sekä ihmisten epäluotettavuudesta. Pohdin ennen matkaa tosissani uskallanko lähteä noin kamalaan ja korruptoituneeseen maahan. Ensimmäisen orientaation jälkeen olisi ollut vielä mahdollista peruuttaa, mutta onneksi en sitä tehnyt! 
 

Ensimmäisten päivien turvahali

Ensimmäiset viikot menivät vähän jännityksellä, epäröimme ja olimme turhankin epäluuloisia monia asioita ja ihmisiä kohtaan. Jonkin ajan päästä käsitys kuitenkin muuttui ja en voi muuta tähän kommentoida kuin maassa maan tavalla! Sitä tottuu yllättävän nopeasti täysin erilaiseen kulttuuriin, varsinkin kun ympärillä oli niin mahtavia matkaseuralaisia, joiden kanssa pystyimme puimaan ja nauramaan kohtaamillemme asioille. 

Ensinnäkin ihmiset olivat aivan ihania, positiivisesti asioihin suhtautuvia ja ottivat meidät varsinkin yliopistolla ja harjoittelupaikoissa avosylin vastaan. Totta kai ihmistenkin luonteissa on eroja ja saimme jopa itse kohdata rasismia sekä tuntea miltä tuntuu kun ihmiset ympärillä eivät huomaa muuta kuin ihonvärin ja tekevät sen perusteella asioista omat johtopäätöksensä. Ihmiset ovat kuitenkin asenteistaan ja elämäntasostaan riippumatta tyytyväisiä siihenkin vähään mitä heillä on. Pääsimme näkemään afrikkalaisia koteja ja huomasin, että yksi suurimmista eroavaisuuksista suomalaisiin koteihin verrattuna on se, ettei heillä ole mitään ylimääräistä. Kun vastaan juoksee törkyisellä kadulla lapsia likaisissa vaatteissa, esimerkiksi pyöränvannetta kepillä pyörittäen ja heidän kasvoillaan näkee niin suunnattoman ilon ihan vain siitä, että he näkevät valkoisen ihmisen ja heiluttavat tälle huutaen muzungua, ei voi kuin ihmetellä tätä meidän kulttuuriamme, jossa lapset kinastelevat jouluna siitä, kuka on saanut eniten paketteja. En myöskään missään vaiheessa huomannut, että lapsilla olisi ollut siellä tylsää tai että he olisivat olleet vailla tekemistä. 

 

Teimme harjoitteluja pitkälti kaupunkialueilla ja näin jälkikäteen minua naurattaa oma tietämättömyyteni asioista. Lähdin oikeasti tälle matkalle sillä asenteella, että kaikki afrikkalaiset elävät savimajoissa ja heidän suurin huolenaiheensa on joku vaaniva leijona lähiviidakossa. Kuinka törkeää aliarvioimista! Kaupunkikuvaa katsellessa huomaa ihmisten pukeutuvan hyvin ja siististi, huomasin heidän näpräävät ainakin jonkintasoisia älypuhelimiaan yhtä lailla kuin mekin ja heille oli heti tärkeää tietää oletko Facebookissa tai whatsupissa, he treffaavat ostoskeskuksien kahviloissa ja käyvät shoppailemassa, he käyvät yöelämässä, teatterissa, kannustamassa jalkapallojoukkuettaan ja parturissa laitattamassa hiuksiaan. He pohtivat parisuhdeongelmiaan ja työhuoliaan. He lähtevät lomiksi maaseudun rauhaan loma-asunnoilleen rentoutumaan. Toki kaupunkikuva huijaa siinä mielessä, että se on väestöstä erittäin pieni prosentti, joka kykenee tällaiseen elämään. Työnsaanti on hankalaa ja sen vuoksi monet aloittavatkin oman bisneksensä.

 

  

Afrikka on pitkälti suurten ristiriitojen maa, jossa köyhyys ja rikkaus elävät rinta rinnan. Muutama prosentti väestöstä tienaa enemmän kuin loput yhteensä. On toisaalta sotkuista ja kaaosmaista kaupunkia, toisaalta luonto on mitä mahtavin ja monipuolisin runsaslukuisine eläimistöineen. Ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä, toisaalta Afrikassa tapahtuu paljon julmuuksia ja pahaa. Elämä on rankkaa uurastusta, mutta toisaalta hmisten elämänasenne on rento eikä turhista oteta stressiä, ympärillä näkyy kehitystä ja teknologian uusimpia tuulia, toisaalta taas niin käsittämätöntä kehittymättömyyttä. 

Kohtasimme matkallamme monenlaista ja matka auttoi huomaamaan myös mitä Suomessa oikein arvostan. Puhtautta ja rauhallisuutta, mahdollisuutta liikkua yksin ilman pelkoa, puhdasta juomavettä sekä sitä että vettä ylipäätään tulee, ei juurikaan sähkökatkoksia, ei mahdottomia ruuhkia, ei pelkoa vaarallisista tarttuvista taudeista, voi nukkua ilman moskiittoverkkoa tai käydä suihkussa ilman suihkuläpsyjä, ei juurikaan vaarallisia eläimiä. Meille annetaan myös hyvät mahdollisuudet kouluttautua ja saavuttaa mitä tahansa vaikka elämän lähtökohdat eivät aina olisikaan ne parhaat, meillä ei joudu elämään kadulla, meille maksetaan opiskelusta.. lista olisi varmasti loputon. Omaa kotimaataan osaa arvostaa aivan uudella tavalla. Ei täälläkään kaikki täydellisesti ole, mutta paljon paljon huonomminkin voisi olla. Ihmisen luonnekin on vain vähän sellainen, että kun kaikki on hyvin, kärpäsistä aletaan tehdä härkäsiä. Jäin kuitenkin myös kaipaamaan monia asioita ja minusta meillä olisi afrikkalaisilta paljon opittavaa. Kunpa pystyisin säilyttämään edes pienen osan itsessäni siitä elämänasenteesta, jonka sieltä opin. 

Kuumemittarit tuli tarkasti stabiloida kun pelkona on Marburgintauti tartunta

Suosittelen lämpimästä kaikille matkustamista tai vaihtoa suunnitteleville, että MENKÄÄ! Itselläni kesti näin kauan uskaltautua lähtemään ja kun sen vihdoin tein, en kadu hetkeäkään. Sitä oppii ajattelemaan vähän omia kotikyliä pidemmälle. Omalla kohdallani voisin sanoa tämän matkan olleen myös sellaisen oman henkisen kasvun paikka. Sitä oppii arvioimaan omaa itseään ja omaa toimintaansakin hieman uudesta näkökulmasta.

Kannattaa lähteä! :D

Tähän on mielestäni hyvä taputella tämä blogi. Nyt olen saanut kokea todellisen Pearl of African! Niin kova kaipuu jäi, että saattaa kuitenkin olla, että pakko on joskus vielä lähteä uudelleen. Ehkä sitten jatkan tarinaa siitä mihin nyt jäätiin. Tältä erää ei muuta kuin KIITOS AFRIKKA!!!

Kiitokset myös kaikille blogin lukijoille ja kommentoijille :)