Tiputus korkealta ja kovaa!

Voi huhhuh! Nyt sitä ollaan sitten täällä ”maaseudun rauhassa”, vihdoin! Ja täytyy kyllä sanoa, että viikko ei ole alkanut ihan niin kuin odotettiin. Saavuimme majoituspaikkaan sunnuntai-iltana vähän ennen pimeän tuloa ja alku vaikutti lupaavalta, kokki Juliet oli laittanut meille tosi hyvää ruokaa, muun muassa cabattia ja lihakastiketta ja mukana oli myös kasviksia ja paljon, ihanaa! Tavaraa nyt toki oli kaikilla ihan liikaa ja nää pikkuruiset neljän hengen huoneet käy aika ahtaiksi. Mutta kun oltiin saatu syötyä, niin siitä se karu todellisuus sitten alkoi...

 

Kokkimme Julietin poika vähän ihmetteli minkä ihmeen väristen tätien syliin oikein joutui

Ensinnäkin täällä on reikävessa, mikä ei sinänsä haittaa, siihen olin varautunutkin. No mutta kävin suihkussa ja hyvästi Red Chillin lämmin suihku – vesi oli ihan jääkylmää! Sitten alkoikin tämä ötökkä rumba. Huomattiin että huoneessa on aika isot tuuletusaukot ja ötököitä alkoi illan mittaan kerääntyä huoneeseen yhä enemmän, no kätevinä tyttöinä ei muuta kun jesaria esiin ja tilkitsemään! Niin sitten kuvittelimme, että tämä huone on suojattu kaikelta mahdolliselta pahalta, ah kuinka naiivia! Eikä ne illankaan ongelmat siihen loppuneet. Tämä majoituspaikkamme ja siis myös Mpigin Health Center on ihan lähellä Mpigin keskustaa. Keskusta on siis noin Nakkilan keskustan kokoinen, yksi liikenneympyräkin! Mutta toki väkiluku on jotain 216000 luokkaa eli vähän isompi kuin Nakkila. Niin jumankekka mikä mökä! Mitä enemmän kello alkoi käydä, puhutaan siis kello 22 jälkeisestä ajasta, jolloin unijuna ja hiljasuus on jo mennyt, sitä kovemmaksi meno yltyi! Kauheaa mökää ja musiikki pauhasi ja joku huusi mikrofoniin vähä väliä jotain rynnäkkösaarnaa! No onneksi olin saanut aimo kasan korvatulppia, nyt tuli tosiaan tarpeeseen! Koomillista oli se kun yöllä heräsin, että ihmiset olivat siinä kolmeen mennessä lopettaneet, mutta koirat aloittaneet. Kauhiaa ulvomista! No viideltä alko sitte kukot samaan konserttoon.

Kuva meen pikku kämpästä

Meen vessa ja tuolla oikealla perällä myös suihku - yksi iso torakka vasta löytynyt täältä :)

Tilkitsemishommia - onneksi oli jesari mukana!

Aamulla sitten hyvä ruoka parempi mieli meiningillä syömään Julietin laittamaan aamupalaa, kunnes huomasimme, että Susanin selkä oli aivan syöty ja paukamilla. Hän ei ollut oikein koko yönä nukkunut, kun oli vähän väliä pistellyt ja niin sitten löysimme ne, Cimex lectularius, lutikka, lude, syöpäläinen, ällötys. Sitten alkoikin sen päiväinen myrkytys. Siirrettiin kaikki peti vaatteet patjoja myöden ulos ja suihkutettiin Julietin antamilla myrkyillä, lisäksi suihkutimme puurakenteiset sängynrungot ja sitä rataa. Sitten tuuletuksen jälkeen kamat sisään, uudet lakanat ja moskiittoverkko paikalleen suojaamaan sänkyä. Nyt tulisi hyvä. Illalla löytyi Suvin sängystä sitten taas yksi. Onneksi jäljellä enää 11 yötä tässä paikassa ja muuten on tiistai ilta kun tätä kirjotan, ihan sama mökämeininki jatkuu tuolla kylillä. Niin ja sähköt on kans vähä väliä poikki ja sitä myötä myös vesi!

Patjojen myrkytystä

 

Illallistamista otsalamppujen valossa

Noo on tästä paikasta hyvääkin sanottavaa tai siis oikeastaan ihan kaikki muu olisikin kestettävissä, mutta ihan vielä ei olisi tarvinnut noiden luteitten iskeä. Totisesti toivon, että ne eivät ole munineet jo kaikkiin vaatteisiinkin. Julietin laittamaa ruokaa saadaan tosiaan kolmesti päivässä ja se on tosi hyvää, ensimmäinen kerta kun saan oikeasti hyvää ruokaa täällä ja ruoassa on myös mausteita! Doctor Jubilee, joka täällä Health Centerillä on järkännyt nää kaikki harjoittelu asiat, on myös ihan loistava tyyppi. Tuntuu, että ollaan hyvissä käsissä. Tehtiin jo suunnitelmakin tälle kahdelle viikolle. Sossujen kanssa menimme maanantai aamupäiväksi aikuisten HIV-klinikalle, joka kokoontuu täällä maanantaisin ja torstaisin, joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko kokoontuu myös lasten HIV-klinikka. Siellä meidät kolme istutettiin eräänlaisen HIV-neuvojan ja terapeutin huoneeseen. Täällä asiakkailla ei ole kyllä minkäänlaista yksityisyyttä. Ensinnäkin me tuijotimme vierestä kuinka juuri positiivisen diagnoosin saaneet ihmiset tulivat vastaanotolle ja koko ajan huoneessa ramppasi kaikennäköistä porukkaa, vaikka asiakas oli siinä saamassa neuvontaa! Osa asiakkaista oli aika lohduttomia ja tuntui todella tyhmältä istua rivissä kuuntelemassa. He puhuivat toki lugandaksi, mutta terapeutti tulkkasi vähän väliä omia ja asiakkaan puheita tai siis oikeastaan koko ajan. Oli kuitenkin mukava huomata, että asiakkaiden annettiin näyttää tunteensa, mutta muuten asiakaslähtöisyys ja asiakkaan arvostus uupui kyllä kokonaan! Iltapäivällä kävimme sitten tutustumassa kuurojen koululla, jossa lapset myös asuvat paitsi lomiensa ajan. Lapset olivat hyvin eri-ikäisiä. Iltapäivällä saimme vielä luennon Ugandan terveydenhoito järjestelmästä tohtori Jubileelta.

Takapihan maisemat ei onneks oo yhtään hassummat

 

Paikallinen Ambulanza

Toinen Ambulanza ja myös meen eka kyyti kuurojen koululle

Muuten viikko kuluu niin, että aamulla heräämme noin tunnin luennolle, sitten suuntaamme aamupäiväksi kuurojen koululle, sieltä tulemme yhden aikaan asunnolle syömään ja siinä noin neljän aikaan, kun lapset pääsevät täällä koulusta, suuntaamme orpokotiin. Kulkuneuvomme on siis mopo. En ole oikein vielä käsittänyt mitä sosiaalityöntekijän toimenkuvaan täällä kuuluu, mutta kaksi Health Centerin sosiaalityöntekijää meitä kuskailee.

Vähän jännitti miten tääkin onnistuu, piti tarkastaa huolella, että jalat on oikeassa asennossa :D

Kuurojen koululla oppitunnilla

Vähän erilaisia kotitöitä paikallisilla lapsilla

Viikonloppupäivitys

Olipas rento ja kiva viikonloppu! Perjantaina uskalsimme lähteä paikalliseen yöelämään Sannan ja Glorian kanssa, he järkkäsivät meille halvan kyydinkin. Valmistautuminen oli erittäin hankalaa, koska ainakaan minä en ollut osannut varautua tällaiseen yllätyspartyilyyn. Ei ollut mukana meikkiä, ei hajuvettä, ei mekkoa. No oikein varsinaisen salsamekon sain onneksi ostettua supermarketista, maksoi melkein 50 000 eli joku 15e, mutta paremman puutteessa sai luvan kelvata. No kyyti siinä illan mittaan sitten saapui, ensin oli puhetta kulkea kahdessa erässä, mutta ei oikein päästy yksimielisyyteen järjestyksestä, niin päätettiinpä sitten kaikki ahtautua kerralla samaan pieneen henkilöautoon. Meitä oli yhteensä kuskin lisäksi siis 8. Kyllä oli senkin kuskin amisauton pohja kovilla, kun joka hidastetöyssyssä skrapasi maata. Käytiin aluksi yksillä semmoisessa vähän rauhallisemmassa istuskeluterassilla ja joukkoomme liittyi lisää IHSU:n väkeä. Siitä siirryimme kävellen vähän matkan päähän kunnon yökerhoon timeless:iin, en tiedä johtuiko väristä vai mistä, mutta ei tarvinnut maksaa mitään sisään? Aluksi yökerho oli yllättävänkin rauhallinen, odotin siellä olevan paljon creisimpi meno, mutta mehän oltiin niin aikasin liikenteessä jo yhden-kahden aikaan yöllä! Se kunnon menohan alkoi vasta joskus kolmelta ja hetkeäkään ei istuttu, koko ilta meni tanssien! Kyllä siellä paikallisten poikien lantiokin vatkasi vähän vauhdikkaammin kuin suomalaisten ja voi niiden naisten pyllyjä, kunnon gettobootyjä :D Hauskaa oli kyllä, mutta väsy tuli jo siinä neljän jälkeen ja alettiin tekee lähtöä. Paikalliset ihmetteli, että mihin me nyt jo mennään. Yleensä porukka lähtee baarista kuulemma seitsemän aikaan aamulla. Takastulo matka kanssa vähän jännitti, kun täällähän on ihan normaalia, että kuksikin juo. Ja muutaman se meenki kuski oli ottanut, mutta sen pullossa oli kuulemma vaan softdrinkkiä ja kyllä ajoi hyvin ja turvallisesti päästiin takas Red Chilliin.

Partypoppoo

Minä ja salsamekko

Tän ryhmän sossuvahvistus

Kuski joi vain soft drinkkejä

  
Lauantai menikin sitten nukkuessa pitkään ja altailla löhöessä. Värikin on jo tarttunut, jee! Enkä oo vielä palanut, mikä on yllättävää. Täällä paahtaa aurinko aika pahasti pilvienkin läpi. Sen sai ainakin yksi meen ryhmästä kokea, kun ei ollut huomannut pilvisellä säällä laittaa aurinkorasvaa. Päivällä Elisabeth kävi meidän kanssa sopimassa harjoittelupaikat ja suunnitelma näyttää ihan hyvältä, ei ainakaan liian raskaalta. Illalla sainkin sitten yhtäkkiä kauhean kuumeen. Otin buranaa nassuun ja menin aikasin nukkumaan, toivoen ettei kyseessä ole mikään malaria tms. Mikä olisi sinänsä ironista, kun en ole vielä huomannut yhdenkään hyttysen minua pistävän. No nyt on jo parempi olo ja eiköhän tää ollut vaan jotain perus flunssaa. Sunnuntai on muutenkin mennyt pakatessa kamat (joita tuntuu olevan huomattavasti paljon enemmän kuin suomesta lähtiessä!) ja hengaillessa, kohta tulee kyyti ja matka jatkuu kohti maaseutua ja Mpigiä. Huomenna alkaa harkat.

Tämmöseenkin kaveriin törmättiin :D Yhdellä norjalaismiehellä ja sen ugandalaisella vaimolla oli tämmöinen lemmikki. Mulder oli sen nimi, Scully on kotona norjassa ja jo 30 kiloinen. Saatiin vähä pitää sitä :)
 

Mulder

P.s… sain myös lievitystä kissa-ikävään, kun täällä pyöriin semmoinen pannalla varustettu musta kissa, jota henkilökunta ruokkii :)

<3